Oli tarkoitus aloittaa viikko 15, eli reissuviikko 18 Juha Vainiota lainaten(toki nimet muuttaen): "Oli vihdoin Kälviäisen mieliala vireä, ehkä Bangkokista löytyy mulle..." Eikun tää olikin väärä biisi. Siis se piti aloitella suurinpiirtein näin: "Karjalainen ja mie kun matkailimme Bangkokiin..." Ja niinhän se lähtikin käyntiin, toki pienellä viiveellä kun joku oli rysäyttänyt autolla koneen kylkeen ja Esa joutui odottelemaan uutta konetta.
Pienet kommunikaatiovaikeudet vielä lisäsi ongelmia, mutta hyvin sitä ilman toimivaa viestiyhteyttä löytää serkkupojan poikkeustilassa olevasta Bangkokista. Siinä sitten kamat kämpille, tervetuliaisjuomat huiviin ja kohti kaupungin mielenkiintoisinta paikkaa eli punaisten barrikadeja.
Ekan yön kämppä olikin sitten turha sijoitus, kun mukavat punapaidat tarjosi juomat ja yösijat. Meno oli kun festareilla.
Bangkokista oli tarkoitus suunnata Laosiin junalla. No juna oli myyty loppuun lukuunottamatta 2. luokan istumapaikkoja. 15 tuntia istuen nyt meni lähes heittämällä ja aamulla oltiinkin Laosin rajalla.
Passikuvaan Changi kädessä ja viisumianomus vetämään. Tarkoitus oli suunnata Laosin pääkaupungista Vientianesta suoraan kohti Vangvieniä ja tubeilua, mutta meno Vientianessa näytti niin kutsuvalta, ettei sieltä malttanut lähteä. Oli uudenvuoden juhlat menossa (miulle vasta 3. uusvuos ½ vuoden sisään) ja sen kunniaksi oli tapana viskoa vettä ihmisten päälle. Ja tässä yhteydessä "heittää vettä" tarkoittaa ihan vaan veden heittämistä. Kuivina ei selvitty kämpille, mutta kun saatiin kamat turvaan ja päästiin ulos, niin ei selvinnyt enää moni muukaan.
Paikalliset pyöri pickupeilla pitkin keskustaa ja viskoi vettä saavista pienemmillä ämpreillä ihmisten päälle. Se näytti niin hauskalta, että mukaan oli ängettävä. Ekan auton lavalla oleva jengi ei oikein osannut arvostaa elettä, vaan vaikutti jotenkin vaivautuneelta kun tultiin kyytiin. Meno oli niin nihkeetä, että vaihdettiin paikkaa. Tuossa tuokiossa löydettiinkin kyyti, jossa oli jo enemmän meininkiä. Ja kuten Esakin totesi: "nää on hyvät bileet, koska näillä on nainen ämpärissä." No siinä tulikin kaks fatkaa siitä autosta. Siellä oli hyvät bileet ja siellä oli nainen ämpärissä.
Illan jatkuessa päädyttiin lopulta paikallisten kauppiaitten kanssa niitten kaupan eteen viskomaan vettä. Sijainti oli hyvä kaikinpuolin. Pelasi vesi- ja virvoitushuolto ja ohi kulkevaa liikennettä riitti, lisäksi paikallinen tyttö puhui vielä kelvollista englantia, joten juttukin luisti. Jostain syystä kaikki paikalliset ei näyttänyt tyytyväisiltä, kun auton avonaiseen ikkunaan sai täysosuman ämpärillä. Kaupan pitäjät kuitenkin oli tyytyväisiä mein toimintaan, joten ei muuta kun ämpäriä täyteen. No ei ne mitään 10 litran ämpäreitä ollutkaan, mut ehkä kuuden tai kaheksan.
Aamulla suunnattiin ajoissa innoikkaina ja pirteinä kohti Vangvieniä ja ilman paikallista paalua, koska automaatit ei pelanneet. Rahat riitti justiin bussilippuun ja suunnitelma oli järjestää rahat Vangvienistä. Bussi kuitenkin sanoi sopimuksen irti kardaaniakselin tippuessa maahan ylämäessä. "Kohta jatketaan, vika korjataan ja meno jatkuu". Ei muuta kun katsastamaan tilanne itse.
Aikaisemmin kardaania piteli ylhäällä sentin vahvuinen ja 4 senttiä leveä S355:sta teräksestä valmistettu U-kiinnike, joka oli tukevasti pultattu pohjaan kiinni neljällä M8 pultilla. No koska se meni poikki, keksi paikallinen kuski kumppaneineen sitoa kardaanin takas ylös muovinarulla. Kaikki vielä ilahtui kun ryömin bussin alle, että nyt saatiin lisävoimia akselin nostoon ja kohta matka jo jatkuu. No tuota, jätin nostelut sikseen ja ruvettiin ettimään uutta vaihtoehtoa. Matka jatkui sitten pickupin lavalla tai vähintään lavan reunalla niillä, jotka eivät sisään mahtuneet. Mukaan saatiin vielä pari jenkkiä, kun kerrottiin niillekin että bussi ei oo ihan heti liikkumassa. Tässä vaiheessa paikallisvaluutta ois ollut kova sana, mut taas sit mentiin ilman turhia varmisteluja. Ei muuten uskois kuin paljon voi lauma Laosilaisia teinityttöjä haista silakalle, mutta niin vaan voi. Voi veljet. Se oli kuitenkin sellanen matka ja perille päästiin.
Vangvienistä saatiin hyvä kämppä halvalla yhen aussinaisen opastuksella ja lähettiin tubeilemaan. Tarkoitus on siis kellua alas jokea traktorin sisäkumeilla ja pusähdellä matkalla baareissa.
Baarit houkuttelee ilmaisilla juomilla tai kaikenmaailan härveleillä sisään, jotkut jopa molemmilla. Ihan hillittömän kokoisia köysivaijeriliukuviritelmiä ja roileja. yli 10 metristä startti ja ilman mitään turvalaitteita. Siinä ei auta kädet luistaa. Vastaheilahuksella pääsee sit likimain 10 metriin joen päälle. Parin heilautuksen jälkeen korkeus alkaa olla jo inhimillinen siihen, että voi hallitulla voltilla pudottautua jokeen. Voi myös tehdä kuten aussikaverimme ja pudottautua ekalla vastaheilahuksella perseelleen kymmenestä metristä. Baarien jälkeen oli kuitenkin paras osuus, kun viimeisellä parilla kilometrillä sai kellua joessa vuorten juurella viidakon äänien kuunnellen. Kaikki baarit oli alussa ja suurin osa ei selvinnyt niitä pidemmälle.
Tubeilu oli ekana päivänä melkein urheilua ja toisena päivänä se olikin jo hauskaa sitten. Melkoinen mesta tuo Vangvien. Hintataso (tai ainakin siitä johtuvat tekijät) oli suorastaan päätä huimaava. Pitkä pullo viskiä pöytään kannettun ravintolassa maksoi vajaan euron... Samat jenkit bussista oli menossa mukana, ja joesta saatiin ongitua uusiakin tuttuja. Meno oli melkoista ja pari päivää Vangvienissä meni kyllä nopeasti.
Paluu Thaimaan Bangkokiin ei sujunut taas helpoimman kaavan kautta, kun bussit oli loppuunmyyty ja junat menneet. Saatiin kuitenkin pienellä väännöllä perille, että meille kelpaa käytäväpaikat ja päästiin matkaan. Bangkokissa oli päivän breikki ja illalla uus 12 tunnin bussi ja sillä Krabille. Krabilta aamulla Phi Phille levyttelyhommiin. Vangvienistä tai jostain muusta johtuva pahoinvointi veti aika pahasti mehut pois, joten Phi Phillä tuli elettyä hiljaiseloa jonkin aikaa. Niin kauan, kunnes päätettiin lähteä purjehtimaan. Kapteeni Bobin Drunken Disorderly Booze Cruise kutsui ja matkaan lähdettiin. Aamulla vielä ennen lähtöä nopee aamupalan syöntiyritys, no ei onnistunut, laatat vielä nopeesti ja sit kiireesti satamaan ettei myöhästytä. 4. päivää jatkunut huono olo ei oikein innostanut risteilylle, mutta koska matkasta oli jo maksettu, niin olihan sinne mentävä. Saatiin vielä rajaton juoma&ruoka, joten diili vaikutti lupaavalta. Matkaseuraksi saatiin muutama muu pohjoismaalainen ja 4 sotaveteraania Israelista. Matkalla näkyi jos jonkinlaista apinaa ja käytiin myös biitsileffan biitsillä lertsin jalanjäljissä.
Matkalla biitsileffan biitsille piti harjoittaa vielä hengenpelastustoimintaa, kun ristiaallokko ja portaat ei ollut oikein sopiva yhdistelmä kaikille. Yks Israelin tytöistä yritti rantautua pää eeltä portaisiin mut ei se oikein tuottanut tulosta. Sitten samainen tyttö jäi roikkumaan köyteen, ettei lentäis aaltojen mukana rantakivikkoon. Aika erikoinen taktiikka, varmaan armeijassa opittu. Mie kävin sit onkimassa sen ylös, kun se yritti hysteerisenä itkeä köydessä roikkuen. Tarpeeksi korkea aallokko piti onneksi tytön päätä pinnan alla, eikä valitus näin ollen pitkälle kuulunut. Tästä hyvästä sain veneessä kaljan, joka toki ois muutenki kuulunut reissun hintaan, mutta ei huono diili silti.
Biitsileffan biitsi oli kyllä ihan jees, ei mikään ihan älytön, mutta ihan kelvollinen kyllä, lämmin vesi ja pehmee hiekka, hyvännäköiset maisemat ja liikaa porukkaa.
Sen jälkeen aloitettiin sitten ihan oikee purjeveneily purjeilla ja olokin oli jo helpottanut. Esa sen sijaan ei ollut ihan vahvimmillaan, joten aika hyvin vedettiin ristiin nää mein olot reissulla. Siinä vähän evästä naamariin ja lisää virvokkeita, välillä uimaan meduusojen sekaan, mutta yhtään osumaa ei tullut. Lopuksi purjehdittiin auringonlaskuun ja risteily päättyi Venuksen näkemiseen.
Malesiaan siirtyminen tapamme mukaan meni vihkoon ja seuraava yö vietettiin Penangin sijaan Hatyaissa. Penagille aikaa ei enää hirveesti jäänytkään. Nopeet kierrokset mestoilla, sunny cafen safkat naamaan ja kanadalaisten kanssa blue oysteriin keikalle. Siellä joku paikallinen livebändi soitti kovereita, mutta Esan kanssa vedettiin duettona Akin hikinen iltapäivä akustisena ja yleisö oli luonnollisesti ihan liekeissä. Jatkot perinteisesti E-parkin poolilla ja siitä suoraan aamun rukoushuutojen aikaan nukkumaan.
Tää oli tässä, kiitokset käynnistä
