.
Nyt on paluu suomeen suoritettu ja Malesian keissi on sulkemista vaille valmis. Viimeset viikot meni sujuvasti Ollin kanssa reissatessa orankeja katsastaen ja vuorikiipeilyä harjoittaen.
Reissu Borneon puolelle alkoi näppärästi Jetstarin 15 euron lennoilla Singaporeen ja sieltä Kota Kinabaluun, josta oli tarkoitus suunnata Mount Kinabalun juurelle. Ennen vuorikiipeilyä päätettiin lähteä ettimään orankia viidakosta, mutta asiantuntijat paikan päällä eivät tukeneet ajatusta orankien näkemisestä. Orankeille oli aikaa yksi päivä ja ajomatka-arviot vaihteli bussilla 6-9 tunnista henkilöauton 6-8 tuntiin. Taksikuski taisi arvioida ajoajaksi 7 tuntia. Jotenkin se kuulosti turhan pitkältä ajalta, koska matkaa oli arvion mukaan noin 350 km. Koska yrittänyttä ei panna, otettiin alle vuokra-Myvi, top model, 1.3 liter automatic with airbags and abs brakes and of course ac. very powerful. No aamulla ennen aamupalan aikaa pantiin Myvi liikenteeseen ja suunnattiin vuoristoteille. Grönholmin ennätys Jyväskylän rallissa tais olla 46 sekuntia kaasupohjassa silloisen Ouninpohjan ek:lla. Myvillä pistettiin varmasti Kinabalun vuoristo ek:lla paremmaksi, ja useasti. Myvi taittui mutkiin sujuvasti ja paikallisista ei ollut kun vastaantulijoiksi. Parissa kohdassa Myvi tais ottaa jo ilmaa alleen kun muutama töyssy tulikin missattua. Se aiheutti hilpeän kenties vähän paniikinomaisenkin naurun, jahka oli todettu että tiellehän tää jäi, ja vielä ehjäksikin.
Tiekarttana oli todella pätevä kartta, josta puuttui mittakaava, valtaosa teistä ja orankimetsäkin oli väärässä paikassa. Ajettiin siis väli Kota Kinabalu-Oranki oheiselta kartalta.
Oranki ei nyt ihan paikallaan oo, mutta välimatka on noin 350 km. Kokomatka työnnettiin ilman taukoa tulemaan ja oltiinkin niin ajoissa, että oli aikaa tutusta ennen orankeja myös ihmissyöjäkrokotiiliin.
Toinen päivä Borneossa alkoi myös ylimääräisellä ohjelmalla, kun tuli jätettyä puhelin taksiin mount Kinabalulle mennessä. No pienellä selvittelyllä tuli tilanne hoidettua niin, että puhelimen sai takaisin seuraavana päivänä edellisyön kämpästä. Kun homma oli hoidettu, niin ei muuta kun kohti Kinabalun huippua. Ekana päivän kapuaminen 3300 metriin ja yö siellä.
Toisena päivänä huonosti nukutun yön jälkeen herätys kahen aikaan aamusta ja kiipeäminen jatkui kohti huippua. Viimeinen vajaa kilometri nousua kiivettiin siis yön pimeydessä ja huipulla oltiin auringonnousun aikaan. Vaikka ohut ilma ja jyrkkä nousu otti veronsa, niin kyllä huipulla tunne eväsrottaa syödessä oli erinomainen.
Alaspäin tuleminen oli jaloille paljon rankempi koettelemus kuin ylösmeno, vaikka kokonaisuutena alas meno sujui aika sukkelasti.
Pari päivää Penangilla pyöriessä kävely näyttti kuin ois saanu parrua baakeliin, mutta kyllä muutaman päivän aikana alkoi kipu jaloistakin hävitä.
Penangilla väännettiin viimeiset vuokrasäädöt ja kostoksi sähkölaskun maksun jälkeen ilmastointi huus täysillä pari vuorokautta.
Matka jatkui suuntaan Thaimaan ja paluu Taolle oli edessä. Taolla jäi vaan korvan takia sukellushommat väliin, joten mie keskityin rymyämään pitkin saarta 250 kuutioisella kakstahti Crm:llä ja se se vasta hauskaa puuhaa olikin. Alkuun pyörän ärhäkkä luonne suorastaan hirvitti, mutta muutaman päivän aikana siihen jo tottui ja siitä pystyi nauttimaankin. Keula nousi kevyesti ja eipä tarvinnyt työntää mäkeä ylös, kuten muutamat muut läskit länsimaalaiset joutuivat skoottereitaan työntämään. Tuollanen peli se on pakko saaha. Lisää halpoja harrastuksia siis.
Se oli sitten Malesia siinä. Bangkokin rähinöistä, Islannin tulivuoresta ja Bangkokin ukkosmyrskyistä huolimatta lento kotimaahan laskeutui Helsinki-Vantaalle 1½ tuntia myöhässä. Kyllä se on mukava taas olla Suomessa, pääs saunaan ja sai Finkeä ja vaikka ja mitä.
Kun tässä nyt on Suomeen tultu, niin eipä täällä kauaa jouda olemaan. Työt alkaa Berliinissä 14. kesäkuuta ja sitten se onkin syksy Ulmissa opiskelua. No kai sitä jossain vaiheessa joutaa Suomessakin käymään kun tuolta Saksasta on sen verran lyhyt matka ja onhan tässä tulossa vaikka minkälaisia kinkereitä, joissa sitä ois syytä tulla käymään.
Karju on käsitelty, seuraavana Saksa. Kai siitäkin vois tarinaa vääntää. Jatketaan siitä seuraavassa jaksossa myöhemmin.
Ja mitä jäi käteen Malesiasta? Uusia kavereita, uskomattomia kokemuksia ympäri Kaakkois-Aasiaa, erilaiseen elämään tutustumista. Koulusta ei nyt juuri käteen jäänyt, mutta ei se mikään yllätys ollutkaan. Kaikki muu koettu sen sijaan opetti ja paljon. On ihmisten elämä erilaista. Vaikee sitä on tässä sen kummemmin selittää, mutta menkää kattomaan. Se kannattaa kyllä, aivan varmasti!
Tää Blogin on nyt tässä. Kiitokset kaikille lukijoille ja jatketaan Saksa-aiheisen blogin kanssa kohti uusia seikkailuita, kunhan nyt sen kanssa päästään vauhtiin. Osoitteen toimii saksaa.blogspot.com
