Nyt on ensimmäinen viikko takana ja istun kämpillä perillä Malesiassa eli karjussa eli male-siassa, josta blogin urlikin juontaa juurensa.
Käsimatkatavaroiden kanssa kapusin koneeseen saattojoukkojen saattelemana hieman sekavan maanantain jäljiltä. Bankokiin lähdin avoimin mielin ilman sen kummempia jatkosuunnitelmia.
Lopputuloksena oli, ettei lentoja enää joulukuun puolella ollut Bangkokista Penangille saatavana. Lentokoneessakin piti keksiä joku hotelli maahantulokorttiin. Lunttasin vieruskaverilta.
Bangkokin kentällä bussia etsiessä kaupunki vaikutti juuri siltä, mitä juttujen perusteella osasin jo odottaa. Bussilippuja myyvällä tiskillä käytiinkin seuraavanlainen keskustelu, jossa toisena osapuolena oli paikallinen hyvinkin tiukkaan t-paitaan ja luonnottoman tiukkoihin farkkuihin sonnustautunut nuori mies, joka nojaili tiskiin perse hyvinkin korostaen esillä.
-Hello mister, where are you going?
-I'm taking a bus to centrum.
-Where are you from, aah from Finland. People from Finland very sexy, you are very sexy, your body is sexy. You need a ride?
-Nooou... I'll take the bus.
-Please mister, i'll give you ride for free.
No se kyyti jäi kokematta, koska bussin sai sopuhintaan.
Bussissa näkyi muitakin reissaajia rinkkoineen, joten päätin jäädä pois samoilla mestoilla kun muutkin. Tämän seurauksena päädyin sitten Khaosan Roadille, josta yösija löytyikin ensimmäisestä majatalosta noin 6 euron hintaan. Ensimmäisen illan aikana päädyin jatkosuunnitelmaan C, eli bussikyytiin Penangille. Bussi lähtisi torstai-iltana, joten aikaa jäi pari päivää Bangkokin valloitukseen.
Aamulla heti ensimmäinen tuktuk-kuski tarjosi pakettimatkaa Bangkokiin, hintaan 30 bathia, 20 bathia, Sir! 10 Bath! 20 senttiä ei kuulostanut enää pahalta hinnalta reilun tunnin matkasta, johon kuului perusnähtävyydet kaupungilla. Matkan aikana kuitenkin selvisi jutun juoni, tuktuk kuski sai bensakuponkeja, kun käytti asiakkaita kaupoilla. Ja pukukauppoja sitten kierrettiin, matkan hintakin muuttui ilmaiseksi, jos vielä yksi kauppa... No mikäpäs kiire siinä oli, joten ei muuta kun kaupoille. Sir, you need winter jacket, it so cold in Finland. Okay, i see, but in this time of year it's very cold in Malaysia. Sir, you can't get in Malaysia without suit, because there every man need to wear suit.
No puvut jäi kuitenkin ostamatta. Temppelit oli ihan näkemisen arvoisia, mutta kultainen Budha ei kyllä vetänyt vertoja Kiovan bolsoille millään. Rundi taisi kestää pari tuntia, ja kyyti oli melkoista. Kuljettaja kehui uutta tuktukiaan, olihan siinä 400cc kone. Päivän toisella rundilla mbk-kauppakeskukseen rahan hankintaan seuraava kuski täräytti sitten samaan pukukauppaan kuin edellinen. Kun selvisi että kuponki jää saamatta, veti kuski kilarit ja häipyi. Jäin sitten ihmettelemään siihen 10 bathia taskussa maailman menoa. No seuraava tarjosi kyytiä kaupoille hintaan 10 bathia ja koruliike. Koruliikkeessä totesin että jos parkkiksella sesoo ferrari, ei liike ole halpa edes Thaimaassa.
Kaupoilta päästyä syömässä tutustuin hollantilaiseen maanrakennusinsinööriin ja päätettiin sitten lähteä miehissä thaihierontaan. Hieronta olikin sitten melkoinen elämys. Loppu oli kuitenkin siinä mielessä onnellinen, että luksaatioilta vältyttiin ja hieronnan lisäksi tarjottiin vihreää teetä. Teet ja hedelmäsalaatit vedettyämme pääteltiin, että terveysintoilun jälkeen kaljat on ansaittu. Otettiin siinä sitten muutamia oluita erinäisissä paikoissa pääosin hollantilaisen batheilla, mutta sitten yhdesä paikassa yön pimeinä hetkinä mies katosi Bangkokilaiseen kyykkyvessaan, eikä kaverista ole sen koommin kuultu.
Bussimatka Malesiaan toimi kuin junan vessa ilman huljukuppia. Kahden vaihdon sijaan niitä taisi olla neljä ja matka venyi 27- tuntiseksi. Välillä pysähdeltiin tankkaamaan ja syömään ja käännyttiin ympäri, koska edellinen aseman myikin halvempaa bensaa.
Penangilla ei päästy taksikuskin kanssa hinnoista sopimukseen, joten kuviin tuli jo ulkomailla tutuksi tullut night orienteering. Ennen kuin suunnistus pääsi kunnolla alkamaan, tarjosi seuraava taksi jo järkihintaisen matkan.
Bussimatkan innoittamana päätin vielä seuraavana yönä kirjoittaa moodle-tehtävät pois kerralla, koska suorittaminen oli ehtona apurahojen saannille... Seuraavana päivänä heräsin kolmelta, sain japanialaiselta turistilta tonttulakin ja hommasin paikallisen liittymän. +60164525989 numerosta tavoittaa, jos kiirreellisesti pitää kiinni saada.
Tänää oli sitten eka päivä koulussa. Perussettiä ja tuttua tursajaisista, mutta erotuksena rastien suorittaminen selvinpäin ja vaatteet päällä.
Illan grillibileiden aikana tutustuttiin paikallisiin opiskelijoihin, malesialaiseen ruokaan sekä muihin vaihtareihin. Syöminen ja juominen ja liikkuminen on halpaa, mutta viunat kalliita. Muslimi kun ei saa viinaa juoda, paitsi yöllä kun on pimeetä ja päivällä jos juo sisällä. Ulkona myös, mutta silloin on pidettävä pulloa pöydän alla. Mutta itsehän en moiseen aineeseen lankea, joten korkea hinta ja paikoitellen vaikea saatavuus ei huoleta.
Skootteri täällä on pakko hankkia, se näyttää ihan ehdottomalta kulkupeliltä näissä maisemissa.
No comments:
Post a Comment