_
Mid-semester breakin matka onnistui kaikin puolin täysin yli odotusten. Kaikki mitä tuli tehtyä meni vähintääkin loistavasti. Aikaisemman tilannekatsauksen mukaan GT oli siisti mesta, mutta se oli vasta lämmittelyä kaikelle muulle moninkerrroin paremmalle.
Gili Airi oli todella rauhallinen ja hyvännäköinen saari. Rannat oli valkoisempia ja meri vielä turkoosimpaa kuin edellisessä paikassa. Saarelta ei löytynyt kuin yksi hiekkaranta, mutta onneksi se sentään kiersi koko saaren. Ensimmäisenä iltana tuli sitten koettua trooppinen ukkonen oikein lähietäisyydeltä. Istuttiin syömässä vanhaan veneeseen rakennetussa ravintolassa rannalla, kun alkoi kuulua huutelea "storm is coming, storm is coming". Siihen ei sen kummemmin kiinnitetty huomiota, kun isäntämme Hari oli pannut tarjolle parastaan.
Kohta kuitenkin huomio kiinnittyi väkisinkin ukkoseen kun lähimmäs lyönyt salama valaisi lähitienoot ja sen jälkeen seurasi tolkuttoman kova jyrähdys, joka tuntui rinnassa lähinnä pesismailan iskulta. Majan seinät vaan heilahti ja osa meinasi jo pudota veneestä. Vaikka paikalliset oli rakentanut veneeseen bambuista Faradayn häkin, niin silti meinasi jo ruveta jännittämään ja siitä päätettiinkin siirtyä vähän keskemmälle saarta mökkiin. Matka mökillekin osoittautui jo melko haastavaksi, kun sinne ei meinannut löytää yhden ledivalon voimalla. Sähköt meni jälleen kerran koko saarelta ja sen jälkeen olikin entistä rauhallisempaa.
Päivällä vallattiin saarikierroksella paikallisten hylkäämä kalastusalus ja päätettiin lähteä merille. Apumekaanikkona toiminut Jaakko ei kuitenkaan saanut Diesel Engine-merkkistä moottoria toimimaan ja joku oli nyysinyt purjeet, joten matka oli jätettävä lyhyeen. Tulipahan sentään hetki työskenneltyä kalastusaluksellakin.
Gileiltä matka jatkui kohti Lombokin kutaa surffaamaan. Matka eteni pitkin vuoristoteitä ja taas Indonesian liikenne näytti karumpaa puolta. Matkalla nähtiin ekan 15 minuutin aikana pari skootterionnettomuutta, ensimmäisestä tulokset ja toisesta ihan koko tapahtuma. Kuski innostui vielä niin paljon toisesta että päätti hädissään peruttaa takana olevaa skootteria päin. Paikallinen ajokulttuuri ja kalusto on kyllä sellainen yhdistelmä ettei sen jälkeen paljon pommi-iskut ja tsunamit pelota.
Kutalla jatkettiin Balin kutalla aloitettua surffiharrastusta, mutta taaskaan ei oikein kunnolla aalloissa riittänyt kokoa. Aallot vaihteli parista metristä neljään, mutta isoimmat oli niin lähellä kallioita ettei sinne oikein arvannut tällä kokemuksella vielä ängetä. Laji on muuten ihan hauska, mutta aivan tolkuttoman rankka. Onnistuneen runin jälkeen pitää aina meloa takas samoille paikoille parin metrin vasta-aallokkoon.
Illalla Mikon kanssa prätkäillessä päädyttiin paikalliseen kalastajakylään sattumalta. Alkuun meidän paikalle tulo näytti herättävän suorastaan kauhua, mutta kun ensimmäiset lapset uskalsi lähestyä ilmestystä, tulivat muutkin ihmettelemään. Yksi nuorempi poika puhui vähän englantiakin, joten saatiin jonkinlaista keskustelua aikaan. 50 asukkaan kylä eleli rannan tuntumassa lähes omavaraistaloudessa. Kamera näytti olevan melkoinen ihme ja oman kuvan näkeminen se vastaa hauskaa olikin. Siellä paikalliset tökki kameran näyttöä ja naureskeli toisilleen kun kuvia katsottiin. Paikallinen kyläpäällikkö töni vähempiarvoiset pois tieltä päästäkseen kuvaan ja sitten tuotosta ihmettelemään.
Kylää kiertäessä löydettiin myös paikallinen posti, eli kirjekyyhkyjen koppi. Poika vielä vahvisti ihmeen kertomalla että viestejähän ne kantaa. En kyllä ois uskonut että vielä moisia löytyy, mutta niin vain näyttää löytyvän vieläkin. Kyyhkyjä kuvaillessa kyläpäällikkö kertoi, että löytyy meillä isompiakin eläimiä kuvattavaksi.
Mentiin siinä sitten porukalla talon taakse lehmää ihmettelemään. Auringonlaskun jälkeen päätettiin lähteä kämpille vielä kun valoa edes vähän riittäisi, vaikka kyläläiset tarjosivatkin yösijaa meille. Skootteri oli jäänyt parkkiin muutaman sadan metrin päähän ja sinne vielä puoli kylää lähti saattamaan meitä. Siinä piti vielä muutamia kuvia räpsiä ihmeteltäväksi.
Lombokista Balille siirryttiin budjettisyistä fast boatin sijaan slow boatilla ja matka kokonaisuudessaan otti aikaa 9 tuntia. Nyt tuli sitten ajettua isointa laitetta mitä oon tähän mennessä ohjastanut. Komentosillalle mennessä kapteeni sanoi, että senkun ajat laivaa kunhan jätät kengät ulkopuolelle. Onhan sitä ennenkin matkustajalauttaa ajettu, mutta tähän mahtui jo yli 300 matkustajaa ja arviolta 50 autoakin.
Balilla ei sitten juuri muuta tehty kuin käytiin syömässä ja siirryttiin kentälle odottelemaan lentoa.
Seuraavana Singapore.
Singaporesta ei ollut juttujen mukaan kovin kovat odotukset, kun kaikki siellä käyneet sanoivat kaupunkia tylsäksi paikaksi. Paskapuhetta, sanon mie kyllä siihen. Paras kaupunki missä oon tähän mennessä käynyt. Muutos Indonesian yleiseen epäjärjestykseen, jätteiden polttoon ja muuhun paskan hajuun oli aivan mieletön.
Heti alkuun lentokoneesta katsoessa näky oli melko vaikuttava, kun kaupungin edustalla odotti satoja konttilaivoja pääsyä yhteen maailman suurimmista satamista. Lentokenttäkin oli vähän eritasoa kun mihin on täälläpäin tottunut. Kenttä oli siisti ja nykyaikainen, automaattiset skytrainit vei terminaalilta toiselle ja kentälläkin oli lehmien sijaan 380 airbusseja parkissa.
Ekana päivänä käytiin alkuun ihmettelemässä menoa paikallisoppaamme Edwardin kanssa. Edwardi ihmetteli kun oltiin tultu koko 700 metrin matka kävelemällä. Singaporesta sentään löytyi kunnon jalkakäytävät, joten pitkästä aikaa oli ihan mukava kävellä ilman pelkoa bemon tai protonin iskusta.
Siinä sitten kierreltiin kaupungin nähtävyyksiä ja välillä piti postitella papereita työhakemuksia varten. Edellisen lentokenttäyöpymisen takia väsyneet matkustajat lähti kämpille nukkumaan hetkeksi, joten sen aikaa kiertelin yksin Singaporea ihmettelemässä. Kämpille tultaessa selvisi, että porukkaa vaivaa salakavala paskatauti. Mikon kanssa siinä vieltä terveinä miehinä todettiin että desifiointi on suoritettava pikimmiten paskataudin välttämiseksi. Päätettiin ostaa pikkupullo viskiä desifiointiin, mutta hygieniasyistä ostettiinkin pullot mieheen. Sitten ei muuta kun kaupungille desifiointia suorittamaan.
Matkalla Singapore flyerille selvisi, että kaupungilla on kiinalaisen uuden vuoden kemut meneillään ja katuja on suljettu paraatikäyttöön. Ilman lippuja ei alueelle ollut asiaa ja tapahtuma oli jo loppuunmyyty, joten poishan meidät käännytettiin. Arviolta 15 minuuttia kestäneen papattimattoshown aikana päästiin kuitenkin yleisen hämmingin ja savun turvin livahtamaan lähemmäs katsomaan ja päädyttiin toki kielletylle alueelle kuvailemaan. Sieltä järjestysmiehet sitten juoksuttivat meidät alueen sisäpuolelle hädissään lippuja kyselemättä. Se oli ensimmäinen kerta kun pummilla johonkin menessä oikein hoputetaan sisään. No samapa tuo, päästiin kuitenkin alueelle.
Joku väitti että tapahtuma on Aasian suurin paraati, mutta tieto jäi vahistamatta. Faktaa on kuitenkin että tapahtumassa oli yli 7000 esiintyjää. Asustuksiin ja ajoneuvoihin oli panostettu oikein kunnolla rahaa ja aikaa ja sen kyllä huomasi. Paraatia vaan jatkui ja jatkui ja esitykset olivat toinen toistaan näyttävämpiä. Teemat vaihteli sirkusesityksistä Sambaan ja Faaraoista Star Warsiin.
Koska paraatia vaan kesti ja kesti niin Singapore flyeriin eli paikalliseen Lontoon silmään ei enää päästy, mutta samana yönä tuli käytyä paikallisella F1 radalla lähtöruudukossa ottamassa starttia, huvipuistossa Vortexissa pyörimässä, chinatownissa hakemassa lisää desifiointia, istuttua presidentin paraatikärrissä, suunnistettua moottoritien alla ja päällä, pussiviskiteltyä paikkallisten kanssa ja päädyttyä lopuksi cheersin kautta kämpille mukana 4 sateenvarjoa, 4 cheerleader huiskaa ja pari toshiban sponssaamaa kinkkihuiskaa sekä laatikollinen vettä. Aika kaukan tylsästä kaunpungista, mutta kai sekin on katsojan silmässä. Saa kyllä pitää silmät visusti kiinni, jos aikoo tylsistyä Singaporessa.
Seuraava päivä olikin kiinalaisen uuteen vuoteen kuuluen kaikkien ihmisten syntymäpäivä ja sen kunniaksi Mr. Low oli kutsunut meidät Edwardin välityksellä nauttimaan perinteistä kiinalaista illallista Johor Bahruun Malesian puolelle. Siistimpää vaatetta piti hankkia ja vähän player-lookkia, koska jatkot oli tiedossa kasinolla.
Kiinalainen illallinen oli kyllä kaiken kaikkiaan hieno kokemus ja ruoka aivan loistavaa. Paikalliset tavat ja ennen kaikkea juomakulttuuri ihmetytti, kun ei ollut moiseen tottunut. Kun mentiin kylään niin ekana annettiin rahaa kirjekuoressa ja ruokajuomana ei ollut tarjolla muuta kuin xo-konjakkia. Konjakki tarjottin maitolasista ja jäillä. Isäntäperheelle lahjaksi viety suklaakakku syötiin jälkiruuaksi ja sen kanssa oli tarjolla punaviiniä jäillä. Talossa ei aiemmin ollut eurooppalaisia käynyt ja hämmästys oli melkoinen kun kerrottiin että näitä juomia ei meilläpäin juoda ikinä jäillä. Päättely oli sitten että Euroopassa on muutenkin niin kylmä, että juomat on valmiiksi kylmiä. Jokainen taaplaa tyylillään näköjään tässäkin asiassa. Taloon oli kerääntynyt koko suku juhlimaan ja varsinkin eno numero 4 oli melkoisessa vauhdissa. Vähän myöhässä tullut täti numero 2 toi kuitenkin varmuuden vuoksi lisää rahaa meille. Kuulemma rahan antaminen liittyy jollain tavalla kiinalaisen uuden vuoden juhlintaan ja onni seuraa niin kauan kuin rahat on kuoressa. No vielä on kuori ja vitonen tallella, joten ei hätää.
Kasinolla kuulemma ulkomaan passilla saa 100 dollaria pelirahaa, joten sehän kuulosti oivalta paikalta budjetin kannalta. Paikan päällä selvisi ettei ainakaan siltä kasinolta saanut ilmasia chippejä, mutta sisään pääsi ulkomaan passilla maksamatta 100 dollarin sisäänpääsyä. Tulipahan käytyä Singaporen kovimmalla kasinolla ihmettelemässä menoa. Kyllä sitä rahaa näyttää liikkuvan siinä kaupungissa.
Pari päivää kuulemma ennakkotietojen perusteella riittää Singaporen näkemiseen, mutta Mikon kanssa käytiin paikallisessa tiedekeskuksessa jonka näkemiseen saisi menemään helposti pari päivää. Yhdessä päivässä sen kiertäminen kävi jo työstä ja joitakin osioita oli pakko ohittaa. Paikka oli todella mielenkiintoinen ja melko futuristinen kokemus Indonesian viidakoiden jälkeen.
Tällä kertaa illalla päätettiin lähteä ajoissa liikenteeseen ja ehdittiin Singapore flyeriinkin ennen sulkemisaikaa. Kaupungin pilven piirtäjät olivat yövalaistuksessaan näyttäviä ja uusia rakennetaan paikalle yötä päivää. Flyerin jälkeen lähdettiin kaupungille kävelemään ja päätettiin lähteä hotellin edessä seisovaa Lamborghinia ihmettelemään.
Lähemmäs tullessa huomattiin että ei perkeles, siinähän onkin toinen, ja kolmas, ja neljäs ja... Hotellin edessä näytti olevan 13 Lamborghinia parkissa. Portieeri kyseli ovelta meiltä sitten, että noutaako hän kenties Lambomme parkkihallista. Aluksi luultiin että se oli vitsi, mutta kaveri olikin tosissaan. Väärinkäsityksen selvittyä portieeri kertoi, että hallista löytyy vielä 60 lisää jos haluutte niitä ihmetellä. "There is sixty more. Sixteen? No no, sixty, six zero more"
Yksi kiinalainen sitten kertoi meille, että siellä on perinteinen Singaporen Lamborghiniharrastajien illallinen ja esitteli autoaan meille. Kovin se harmitteli kun racing-putkia ei ollut ehtinyt saamaan autoon. Tuli sitten koeistuttua Lamborghinissa, valitettavasti koeajolle kaveri ei autoaan tarjonnut. Kun tapahtumat hotellilla alkoi olla lopuillaan lähti autot liikenteeseen. Hauskan näköstä oli kun hotellin pihasta rantabulevardille kiihdyttävillä autoilla ei riittänyt pito, vaikka löytyykin neliveto ja 30 senttiä leveät renkaat. Vielä hauskempaa oli kuunnella kun talojen välissä v12 kiertää rajoittimeen asti. Vaikka tapahtuma oli Lamborghiniharrastajille niin mukaan oli eksynyt arviolta 30 ferraria, Maseratia ja Porchea.
Puolet porukasta lähti Penangille jo sunnuntaina, mutta Mikon kanssa jäätiin vielä maanantaihin ihmettelemään kaupunkia. Jälleen kerran tällä reissulla onnistuttiin tekemään oikeat valinnat. Pienen etsinnän ja tuurin yhteistyöllä saatiin lennot Penangille melkein puoleen hintaan siitä, mitä maksoi toisilla bussimatka. Se on tietysti ihan oma valinta haluaako olla 12 tuntia bussissa vai tunnin lentokoneessa, mutta jos jälkimmäisen saa halvemmalla niin suosin kyllä sitä.
Paluu Penangille reissusta tuntui ihan kotiin paluulta. On se taas mukava olla täällä, vaikka Singaporen jälkeen kapungin yleisilme näyttääkin vähän scheisselta.
No comments:
Post a Comment