Kuosikourallinen

.
.


Perhentian saarilla sain jalkoihin korallin tai jonkun muun metsän elävän pureman, eikä parantumista näy. Ei ennenkuin nyt, tästä se nimittäin lähtee.
Tutustuminen paikalliseen terveydenhuoltoon on nyt suoritettu. Nopealla jonotuksella lääkärin puheille koulun klinikalla, pikainen tarkastus, pari laastaria ja kuosikourallinen nappeja kouraan. On sen näköistä tavaraa, että luulis näillä infektiot lähtevän. Ohjeet oli nautitaan kustakin pussista, siis kustakin pussista kaks nappia naamaan kolmesti päivässä. Viikonlopun jälkeen on tilannekatsaus ja tarpeen vaatiessa kovemmat kamat käyttöön, kenties siirrytään jo suonensisäisiin silloin.
Positiivinen yllätys oli, että lääkäri puhui ymmärrettävää englantia ja se ettei lääkkeistä tai hoidosta tarvi mitään maksaa.

Kamat kasaan ja porukoita vastaan Georgetowniin, sieltä sitten Gelugorin kautta tarkastamaan kämpät ja sunnycafen eväät. Sitten S.g. Nibongin bussiasemalle ja kohti Kuala Lumpuria ja vormuloita.

Perhentian saaret (tai ainakin toinen niistä)

.
.




Perhentian saaret Malesian itärannikolla ovat kuulemma näkemisen arvoinen paikka, joten olihan se lähdettävä tarkastamaan. Lähtijöistä yksi joutui kaamean paskataudin kourissa jäämään Penangille, mutta reissuun lähti miun lisäks taistelijapari Mikko&Lauri.



Matka yöbussilla meni leppoisasti hyvällä kuosauksella ja uni maittoi oikein mukavasti. Perillä satamassa oltiin hyvissä ajoin jo puolen neljän aikaan aamusta ja speedboat oli lähdössä vasta kahdeksan maissa liikenteeseen. Etsittiin satamarakennuksesta sopiva paikka nukkumiseen ja luottavaisina miehinä käytiin nukkumaan ilman kiertovartiota tai edes lähivartiomiestä. Aamulla 6 aikaan sai herätä aivan järjettömän kovaan jodlaukseen kun muslimi tuttuun tapaan mölysi rukoushuutojaan tornista. Lauri kysyi, että nukutaanko moskeijassa kun ääni tulee niin kovaa. Myöhemmin selvisi, että nukuttiin kaiuttimen kohdalla satamarakennuksen kakkoskerroksessa ja kaiutin oli sopivasti suunnattu juurikin meidän nukkumapaikkaa kohden.



Venekyyti saarille oli melkoinen elämys speedboatin ja tiukan kisan ansioista. 10 hengen veneeseen oli laitettu kaksi 225 heppasta moottoria perään ja välillä laajassa aallokossa moottorit olivat veneen ainoa osa joka edes tapasi mereen. Samaan aikaan toinen samanlainen paatti lähti liikenteeseen ja kuskeilla oli tiukka vääntö kumpi ehtii ensin laituriin Pulau Perhentianilla. Kuskit painoi muna-asennossa hampaat irvessä urku auki kohti saarta.



Saarella otettiin kämppä alle ja lähdettiin kattelemaan paikkoja. Otettiin snorkkelit vuokralle ja lähdettiin ettimään hyvää spottia, josta voisi hyppiä mereen. Trekkaus vaihtui kiipeilyksi, kun maasto kävi vaikea kulkuiseksi. Löydettiin hyvän oloinen paikka ja rymyttiin alas mereen snorklaamaan syvyyden selvittämiseksi. Paikka oli muuten ihan kelvollinen, mutta meressä ollessa huomasi aallokon olevan aika rajua. Kallioiden välissä uidessa aaltojen korkeus vaihteli parin metrin verran, joten paikka ei tuntunut kovin turvalliselta uimiseen. Aallokko oli onneksi laajaa, eikä heittänyt kovin pahasti kallioita vasten.



Jonkin aikaa kiipelyä jatkettuamme tultiin paikkaan, josta ei enää eteenpäin arvannut yrittää pelkästään boulderoimalla, eikä köysiäkään ollut mukana. Takaspäin ei riittänyt enää jerkku käsissä, joten päätettiin oikasta viidakon läpi.



Aluksi kalliota parisenkymmentä metriä ylös ja päästiin viidakkoon. Siellä painettiin pitkin sademetsää snorkkelit päässä ilman mitään tietoa alueen maantieteestä tai eläimistöstä.



Kiipeiltiin liianeissa ja välteltiin parimetrisiä varaaneja. Varaanit oli onneksi leppoisaa sakkia ja väisti meitä mielellään. Viidakkotrekiltä selvittyämme käytiin vielä vähän hyppimässä mereen ennen paluuta kämpille.





Toisen päivän viidakkotrekki se vasta elämys olikin. Päätettiin lähteä saaren toisella puolella olevaan resorttiin. Tällä kertaa valmistauduttiin hyvin eväin, joten ainakaan juomapuoli ei loppunut kesken. Matkalla sitä oli vaikka ja mitä, mutta resortille saavuttua saatiin tieto, että se on täysi. Ei muuta kun pää pystyssä kohti uusia pettymyksiä ja seuraavaa resorttia. Sieltäkään ei huonetta irronnut, ei ainakaan meidän budjetille sopivaa, joten vaihtoehdoksi jäi ottaa taksivene alotuspaikkaan olosuhteiden hämärtyessä jo viidakkotrekkiin kelpaamattomiksi.



Ei kahta kolmatta, joten kolmantena päivänä kolmas päivätrekki viidakkoon. Tällä kertaa yksin. Viidakon äänimaailma on ihan uskomaton. Kaiken maailman elukat huutaa kilpaa ja välillä ääni kovenee ja kovenee ja yhtäkkiä loppuu täysin. Sitten alkaa taas pikkuhiljaa uusi möly käymään. Joka paikassa rapisee liskot ja oravat. Kärmeitäkin näkyi välillä. Mielenkiintoisia keltavihreitä malleja, kenties myrkyllisiä, mutta enimmäkseen ne otti ihan rennosti. Puut on hienoja, pari metriä paksuja ja ja 30 metriä korkeita. Täynnä liaaneja ja muita köynnöskasveja, sekä kaikenmaailman elukoita.





Viikko Perhentianilla heilahti aika nopeasti ja tuntui kuin päiviä olisi kadonnut kokonaan välistä. Ihan mesta paikka, suosittelen, jos satutte niillä nurkilla pyörimään. Aika kului pääasiassa viidakossa, kallioilla, meressä ja erinäisillä pienillä autioilla rannoilla, joita löytyy ympäri saarta. Lowseasonin aikaan saarilla oli myöskin halpaa ja tilaa, joten hyvä reissu onnistui kaikinpuolin.











Huomenna ois sitten lähtö takas Langkawille, jossa tuli oltua joulun vietossa. Tällä kertaa vois ottaa kamerankin mukaan, kun majoitustakin luulisi löytyvän. Ehkä sieltäkin vihdoin saa muutaman kuvan näytille. Aamusta siis Langkawille hoitamaan perusasiat kuntoon, ennenkuin porukat saapuu sinne Malesiaa ihmettelemään ja ihastelemaan.
Tenttikin on tulossa keskiviikkona, joten siihen mennessä pitänee kotiutua Penangille. Viikonloppuna vormulat ja sit onkin suunnitelmat auki koko seuraavan viikon osalta.

14 . viikko reissua menossa ja bloggaaminen onkin ollut jäissä jonkin aikaa.

No niin. Elikkäs tässä ei nyt edeltävän reissun jälkeen oo tullut reissussa oltuakaan ja kirjoittelukin on vähän jäänyt kun ei oiken oo mitään sanottavaakaan. No yks road trippi Protonilla Kuala Lumpuriin tuli heitettyä, mutta siitä lyhyt katsaus tuonnempana.

Tässä tää aika on nyt mennyt välillä koulussakin käyden ja pääsääntöisesti muuten vaan pyörien pitkin poikin Penangia, enimmäkseen reittiä Sunny ville, hola cafe, sunny cafe usm. Eli kämpiltä lähimmille ruokapaikoille ja kouluun. Aina sitten säännöllisin väliajoin Kapitaniin tai Pelitaan syömään intialaista ruokaa.
Skootteri tuli vaihdettua vanhasta nsr:stä tuunattuun cafe racer tyyppiseen nakupyörään ja kyllä kelpaa. Pitkästä aikaa sai käydä ostamassa kakstahtiöljyäkin ja deodorantin käytön voi huoletta unohtaa, sillä nsr tarjoaa niin paljon miehekkäämmät tuoksut sinisenä tupruavalla savullaan. Ja ääni, kakstahti piikin ääni. Siinä sitä sitten on fiilistä. Tulee ihan vanhat hyvät ajat mieleen kun Rg:llä päästeli menemään pitkin poikin.
Nsr:n hankkiminen oli aika mielenkiintoinen projekti. Tutustuin koulussa Ahmediin, joka taas tunsi Mr. Onen. Mr. One taas vei miut pitkällä tummennetuin lasein varustetulla Protonilla Gelugorin sivukujille kuppasten kerrostalojen väliin. Tässä vaiheessa mukan oli myös Zali. Zali sitten diilasi prätkän, mutta sitten piti tutustua paikalliseen prätkäliikkeen pitäjään, koska pyörään piti laittaa uus akku ja peili. No prätkäliikkeen pitäjän kanssa ropailtiin sitten porukalla ja se lupas tarjota koeajot trial-pyörällä sunnuntai-aamuna, mutta koeajo jäi sittemmin suorittamatta kuitenkin. Sillä oli tallissa iso läjä Gas gasin trialmopoja, joita pääsis kuulemma kokeilemaan. For free, because you are friend. Ei sitä pyörääkään ois muuten saanut, mutta only for you, my friend. Kaikenlaiseen sitä tulee sekaannuttua yhen tuunatun vanhan nsr:n takia. Mutta eipähän tarvi ajella skootterilla ja nyt on varmasti sunny villen kovin raaseri alla.

Kaikenlaisia pippaloita ja kemujakin täällä on ollut viikolla ja viikonloppuina. Parhaat oli kuitenkin grillibileet, mitkä järjestettiin yksissä tuumin Hannen ja Antin kanssa. Mietittiin että mitä tehtäis, ja päätettiin järjestää grillibileet Sunny villen pihalle. Käytiin hakemassa aimo kasa lihaa ja jotain kasviksiakin ja tehtiin ihan hillitön läjä vartaita. Aika iso homma oli, mutta palaute oli avoimen positiivista.







Tenteissä tässä oon nyt käynyt muutamaan otteeseen ja menestys on ollut aika tasaista. Sellasta C+ sieltä on tähän mennessä tullut, eli ihan kelposuorituksia ottaen huomioon olosuhteet ja aktiivisuuden opiskeluissa. Sekin vaikeuttaa jonkin verran, että kysymyksiä ei aina ymmärrä. Materiaali kursseilla on jenkkiyliopistoista ja niin on myös tentit. Hauskaa kun yrittäjyyden tentissä kysellään, että mitä pitää ottaa huomioon suunnattaessa Aasian markkinoille. Tavallaan sitä luulis että nyt ollaan Aasiassa, mutta ei se tenttiä lukiessa siltä näytä. Paljon on myös kysymyksiä jenkkien sisäisestä kaupankäynnistä tms.

Kesän kuviot on nyt sen verran selvinnyt tässä että paluu Suomeen tapahtunee joskus toukokuun loppupuolella tai kesäkuun alusta. Junailu jäänee väliin henkilökohtaisen talouskriisin takia, mutta sen ehtii tekemään myöhemminkin. Ulkomaan työhommat ei nyt vaan napannut yhestäkään paikasta, vaikkakin lähellä käytiin ja useemmassakin pääsin jatkoon valinnoissa. Se vaan ei oikein lämmitä, kun ei kuitenkaan valituksi tule.

Wirallinen Roadtrippi




Roadtrippi päätettiin lähteä heittämään Proton Wiralla Kuala Lumpuriin, kun yheltä kaverilta alkoi passi hajoamaan ja sen piti päästä uuden hankintaan Suomen suurlähetystöön. Lähdettiin liikenteeseen kokoonpanolla 3 suomalaista ja K. K on vaihtari Hong Kongista ja sillä on ehkä siistein nimi mitä oon kuullu, pelkkä K. Ekana suunnattiin Protonilla Cameron higlandseille kattelemaan vähän maisemaa. Mikko otti ekan ajovuoron, ja Protoni 1.5 litran koneestaan ja kaikista kolmesta vaihteestaan huolimatta vaikutti melko väsyneeltä peliltä. Ylämäessä Protonin automaattilaatikko ei suostunut puottamaan pienempää vaihdetta, joten Cameron ylängöille kipuaminen oli melko tuskainen suoritus. Tie nousi parhaimillaan reiluun 1½ kilometriin, joten oli siinä Protonille haastetta. Cameronilla koettiin myös reissun ainut läheltä piti-tilanne ja se olikin sitten tosi lähellä. Vastaan tulevasta autojonosta joku sankari päätti lähteä ohittamaan koko jonoa, vaikka tultiin vastaan samalla kaistalla. Siinä oli sitten oma sovittaminen että sai 3 autoa mahtumaan rinnakkain kapeella vuoristotiellä.





Cameronilla vaihdettiin kuskia ja sitten alkoi Protonistakin löytymään tehoa. Rupesin ajamaan ja ihmettelin miten se auto tuntuukin niin omituiselta. Syyksi selvisi kaasupolkimen alle rullautunut lattiamatto, joka esti pedaalin painamisen lattiaan. Sen jälkeen Protoni olikin melkoinen tykki. Ajo-ominaisuudet oli hyvin amerikkalaistyyppiset. Auto keinui ja heilui ja vaappui pienestäkin ohjausliikkeestä melkoisesti. Välillä pelotti että vastaan tulevat autot kaatuu päälle, kun ne tuli niin kallellaan mutkissa vastaan. Samalta se näytti varmaan meidänkin Protonin meno. Tiet oli hyvässä kunnossa ja oikein prätkäilijän unelmateitä. Mutkaa mutkan perään, tiukempaa ja välillä loivempaa. Maisemat oli hienot, mutta pilvisyys paikoitellen rajoitti näkyvyyttä. Tie kulki vuorien välissä ja korkeimmat huiput molemmin puolin olivat reilun 2 kilometrin korkeudessa.





Kuala Lumpurin lähettyvillä alkoi sitten vettä tulla ihan tosissaan. Niin kovassa sateessa sitä ei oo tullut ikinä ennen ajettuakaan. Motarilla nopeudet tipahti satasella johonkin 40-50 välille. Jonkin aikaa ooteltiin sateen päättymistä huoltoasemalla, mutta koska sade ei näyttänyt laantuvan, jatkettiin matkaa. Odottelun aikan ehti kuitenkin tulemaan pimea ja sitten se vasta melkoista touhua olikin. Kaikilla paikallisilla ei toiminut edes valot ja valollisetkin autot näky ehkä 50 metrin päästä korkeintaan. Hätävilkut päällä ajaminen on näköjään yleinen toimintatapa täälläpäin vesisateen aikana.
Kuala Lumpurissa mentiin Lee mun hostelliin, koska jätkät oli sitä meille suositellut, ainakin tavallaan. Se on kuulemma kuppasin ja paskaisin paikka, missä ne oli ikinä käynyt. No olihan se sitten aika kuppanen paikka, mutta ei niin paha kuin ennakkoon oletettiin. 2 euroa yöltä Kuala Lumpurissa on sellainen hinta, että siihen suhteutettuna Lee mun on ihan kelpo paikka. Ihme kermistelyä.



Maanantai-aamuna käytiin nopealla visiitillä lähetystössä ja suunnattiin takas kohti Penangia. Aluksi aloitettiin pienemmillä teillä, mutta päätettiin ajan säästämiseksi siirtyä motarille noin 100 kilometriä KL:n pohjoispuolella. Siinä motaria etsiessä päädyttiin tosi mielenkiintoiseen kaupunkiin. Ihmeteltiin aluksi tyhjän näköisiä kerrostaloja kauempaa ja päätettiin lähteä kattomaan mikä keissi. Kaupungista löytyi kaiken kaikkiaan varmasti toista sataa tyhjää kerrostaloa. Valmiiksi rakennettua, mutta vähintään 10 vuotta tyhjillään olleita kämppiä. Maisema oli hyvin saman tyyppistä kun Pripyatin kaupungissa Tsernobylin kupeessa. Laskettiin että yhdessäkin korttelissa oli vähintään 10000 hengen asunnot tyhjillään. Ja se oli vaan yksi kortteli. Niitä sitten riitti ympäri kaupunkia reilusti lisää. Osa oli vielä rakenteilla, mutta suurin osa oli muuttoa vaille valmiita.





Talot kasvoi puskaa ja puuta ja äänimaailma oli mielenkiintoinen. Kaikki puskat oli täynnä lintuja ja heinäsirkkoja. Oli mielenkiintoista pöyriä tyhjissä asunnoissa tutkimassa paikkoja, kun äänet oli suoraan viidakosta Pääsääntöisesti kaikki ovet oli auki taloihin ja asuntoihin, mutta joitakin lukittujakin löytyi. Tavaraa kämpissä ei juurikaan ollut ja suureksi osaksi ne oli asumattoman näköisiä. Olisi mielenkiintoista tietää minkä tilanteen takia kämppiä on niin paljon tyhjillään, mutta se ei selvinnyt edes googlesta.







Paluumatkalla kokeiltiin sitten tottakai Protonin huiput. 175 se otti mittariin ja 163 oli gps:n antama virallinen nopeus. Gps ja kartat oli ihan hyvä olla mukana, mutta KL:ssä puhelimesta loppui virta ja piti suunnistaa Lonely planetin kartan ja perstuntuman mukaan. Siellä onneksi oli helppo löytää keskusta, kun ajoi vaan kohti Petronaksen torneja.
Yllättävän paljon lisäkuluja tuli auton vuokraan tietulleista. Tietullit reissulta maksoivat suurinpiirtein saman, mitä auton vuokra päiväksi. Bensa täällä on halpaa Suomeen verrattuna. Noin 35 senttiä litralta.

Eiköhän tässä oo taas tarinaa kerrakseen tähän väliin. Huomenna ois lähtö Perhentian saarille kattelemaan vähän sukelluspaikkoja ja muuta meininkiä.