.
Perhentian saaret Malesian itärannikolla ovat kuulemma näkemisen arvoinen paikka, joten olihan se lähdettävä tarkastamaan. Lähtijöistä yksi joutui kaamean paskataudin kourissa jäämään Penangille, mutta reissuun lähti miun lisäks taistelijapari Mikko&Lauri.
Matka yöbussilla meni leppoisasti hyvällä kuosauksella ja uni maittoi oikein mukavasti. Perillä satamassa oltiin hyvissä ajoin jo puolen neljän aikaan aamusta ja speedboat oli lähdössä vasta kahdeksan maissa liikenteeseen. Etsittiin satamarakennuksesta sopiva paikka nukkumiseen ja luottavaisina miehinä käytiin nukkumaan ilman kiertovartiota tai edes lähivartiomiestä. Aamulla 6 aikaan sai herätä aivan järjettömän kovaan jodlaukseen kun muslimi tuttuun tapaan mölysi rukoushuutojaan tornista. Lauri kysyi, että nukutaanko moskeijassa kun ääni tulee niin kovaa. Myöhemmin selvisi, että nukuttiin kaiuttimen kohdalla satamarakennuksen kakkoskerroksessa ja kaiutin oli sopivasti suunnattu juurikin meidän nukkumapaikkaa kohden.
Venekyyti saarille oli melkoinen elämys speedboatin ja tiukan kisan ansioista. 10 hengen veneeseen oli laitettu kaksi 225 heppasta moottoria perään ja välillä laajassa aallokossa moottorit olivat veneen ainoa osa joka edes tapasi mereen. Samaan aikaan toinen samanlainen paatti lähti liikenteeseen ja kuskeilla oli tiukka vääntö kumpi ehtii ensin laituriin Pulau Perhentianilla. Kuskit painoi muna-asennossa hampaat irvessä urku auki kohti saarta.
Saarella otettiin kämppä alle ja lähdettiin kattelemaan paikkoja. Otettiin snorkkelit vuokralle ja lähdettiin ettimään hyvää spottia, josta voisi hyppiä mereen. Trekkaus vaihtui kiipeilyksi, kun maasto kävi vaikea kulkuiseksi. Löydettiin hyvän oloinen paikka ja rymyttiin alas mereen snorklaamaan syvyyden selvittämiseksi. Paikka oli muuten ihan kelvollinen, mutta meressä ollessa huomasi aallokon olevan aika rajua. Kallioiden välissä uidessa aaltojen korkeus vaihteli parin metrin verran, joten paikka ei tuntunut kovin turvalliselta uimiseen. Aallokko oli onneksi laajaa, eikä heittänyt kovin pahasti kallioita vasten.
Jonkin aikaa kiipelyä jatkettuamme tultiin paikkaan, josta ei enää eteenpäin arvannut yrittää pelkästään boulderoimalla, eikä köysiäkään ollut mukana. Takaspäin ei riittänyt enää jerkku käsissä, joten päätettiin oikasta viidakon läpi.
Aluksi kalliota parisenkymmentä metriä ylös ja päästiin viidakkoon. Siellä painettiin pitkin sademetsää snorkkelit päässä ilman mitään tietoa alueen maantieteestä tai eläimistöstä.
Kiipeiltiin liianeissa ja välteltiin parimetrisiä varaaneja. Varaanit oli onneksi leppoisaa sakkia ja väisti meitä mielellään. Viidakkotrekiltä selvittyämme käytiin vielä vähän hyppimässä mereen ennen paluuta kämpille.
Toisen päivän viidakkotrekki se vasta elämys olikin. Päätettiin lähteä saaren toisella puolella olevaan resorttiin. Tällä kertaa valmistauduttiin hyvin eväin, joten ainakaan juomapuoli ei loppunut kesken. Matkalla sitä oli vaikka ja mitä, mutta resortille saavuttua saatiin tieto, että se on täysi. Ei muuta kun pää pystyssä kohti uusia pettymyksiä ja seuraavaa resorttia. Sieltäkään ei huonetta irronnut, ei ainakaan meidän budjetille sopivaa, joten vaihtoehdoksi jäi ottaa taksivene alotuspaikkaan olosuhteiden hämärtyessä jo viidakkotrekkiin kelpaamattomiksi.
Ei kahta kolmatta, joten kolmantena päivänä kolmas päivätrekki viidakkoon. Tällä kertaa yksin. Viidakon äänimaailma on ihan uskomaton. Kaiken maailman elukat huutaa kilpaa ja välillä ääni kovenee ja kovenee ja yhtäkkiä loppuu täysin. Sitten alkaa taas pikkuhiljaa uusi möly käymään. Joka paikassa rapisee liskot ja oravat. Kärmeitäkin näkyi välillä. Mielenkiintoisia keltavihreitä malleja, kenties myrkyllisiä, mutta enimmäkseen ne otti ihan rennosti. Puut on hienoja, pari metriä paksuja ja ja 30 metriä korkeita. Täynnä liaaneja ja muita köynnöskasveja, sekä kaikenmaailman elukoita.
Viikko Perhentianilla heilahti aika nopeasti ja tuntui kuin päiviä olisi kadonnut kokonaan välistä. Ihan mesta paikka, suosittelen, jos satutte niillä nurkilla pyörimään. Aika kului pääasiassa viidakossa, kallioilla, meressä ja erinäisillä pienillä autioilla rannoilla, joita löytyy ympäri saarta. Lowseasonin aikaan saarilla oli myöskin halpaa ja tilaa, joten hyvä reissu onnistui kaikinpuolin.
Huomenna ois sitten lähtö takas Langkawille, jossa tuli oltua joulun vietossa. Tällä kertaa vois ottaa kamerankin mukaan, kun majoitustakin luulisi löytyvän. Ehkä sieltäkin vihdoin saa muutaman kuvan näytille. Aamusta siis Langkawille hoitamaan perusasiat kuntoon, ennenkuin porukat saapuu sinne Malesiaa ihmettelemään ja ihastelemaan.
Tenttikin on tulossa keskiviikkona, joten siihen mennessä pitänee kotiutua Penangille. Viikonloppuna vormulat ja sit onkin suunnitelmat auki koko seuraavan viikon osalta.
No comments:
Post a Comment