Aamulla anivarhain tuli selväksi, mikä sukelluksessa on vaarallisinta. Onneksi kaikki selvisivät silti vaurioitta tien toisella puolella odottavaan Johnin vaniin, ja matka kohti Pulau Payaria alkoi.
Lautalla rynnättiin taas heti kannella valtaamaan parhaat paikat ja matka sujui pitkälti nukkumisen merkeissä. Payarilla sitten vaan veneeseen ja kamat niskaan ja eikun mereen.
Edellisen päivän roti selkeästi auttoi, sillä hengityksen rytmi löytyi ja hapenkulus pysyi hyvällä tasolla.
Jos ei oo tullut vielä mainittua, niin on muuten hienoa puuhaa. Koralleja, fisuja ja haikalaakin löytyi päivän saldona, joskin viimeisimpänä mainitut olivat kyllä säälittävän pieniä.
Ensimmäisellä sukelluksella vielä treenailtiin vähän hätäpoistumista pintaan, mutta toinen oli pelkkää fun divea. Syvyydet vaihteli siellä 12-14 metrin välillä ja toisella setillä näkyvyyskin oli kelvollinen pilvien väistyttyä. Ei mitään parhaita tai kirkkaimpia vesiä, mutta tästä on hyvä aloittaa.
Toisella rundilla low on air piti näyttää 50 barin kohdilla ja 30 baarissa piti nousta pintaan. Miun buddyna ollut ranskis häipyi jo pintaan melko aikaisessa vaiheessa, mutta eipä tuo miun menoa haitannut, joten jatkoin ilman buddya pinnan alla siinä missä muutkin.
Sukellus loppui sitten kun jätkät jäi kiinni buddy breathista ja instructori tuli tarkastamaan mikä keissi on päällä. No toisella oli tankissa 10 baria ja toisella 70 baaria, joten pojat päätti porukalla käyttää yhtä tankkia ja tasata tilannetta sukellusajan maksimoimiseksi. Instructorin tarkasteassa lukemia tuli vastaukseksi aika selkeä merkki ylösnousemiseen. Kokonaisaikaa toisesta sukelluksesta kertyi tasan tunti. Kyllä siellä jotenkuten tarkeni meriveden ollessa 33 asteista.
Hyvien sukellusten jälkeen päästiinkin aloittamaan decompressointi, joka lähti käyntiin festarilämpimällä kaljalla. Payarilta Penangille lautalla ei kaljaa valitettavasti myyty, vaikka lauantaina sitä sai. Eri paatti ja eri meininki, mutta minkäs teet?
-No tietysti kaivat backuppina jemmattun mekongin kehiin ja otat rennosti.
Bileet saatiin sitten järjestettyä Sunnyvillessä melko vaivattomasta ja porukkaa kertyi kämpille ihan mukavasti. Jotain 20 hengen pintaan, kai. Lahjuksiakin tuli ja kakkuakin oikein kaksin kappalein. Vieläpä näyttävillä koristeluilla ja onnen toivotuksilla. Puolen yön jälkeen jatkopaikaksi löytyi Penang hilli, tahi joku muu vastaava mäki ja sinne suunnattii palestiinalaisten Protoneilla. Jätkät heitti kahella autolla 2 keikkaa, eikä edes renkaan puhkeaminen voinut estää Protonin matkaa huipulle. Protoniin menee muuten todistetusti 7 ihmistä sisään, joten coast to coastille voi lähteä yhdelläkin protonilla.
Mäeltä olikin sitten hyvät näkymät öiseen Georgetowniin ja siellä oli myös paikallista nuorisoa pyörimässä. Arviot mäellä vietetystä ajasta vaihtelevat melkoisesti eri tietolähteiden mukaan. Faktaa on kuitenkin että kun aamulla kfc:n kautta kotiin päästiin, mölisi muslimi tornistaan ruokoushuutojaan. Tästä päätellen kellon on täytynyt olla siellä 6-7 välillä. Aamulla sitten 9 aikaan viimeiset vieraat poistuivat kukin omiin koteihinsa ja onnistuneet juhlat päättyivät siihen. Vähän jäi bileistä jälkiä kämppään, mutta huomiseksi voisikin tilata siivojan hoitamaan kämpän kuosiin. Tänään laiskotti niin paljon, ettei jaksanut vielä tätä tehdä.
Tänään käytiin sitten pitämässä vielä luentoa koululla sukelluksen mahtavuudesta ja saatiin loppukokeen tulokset. Final exam meni kirkkaasti läpi ilman virheitä, joten nyt on luvat tulossa kunhan kortit saadaan valmiiksi.
Hieno päivä kaikin puolin ja uusi hieno viikko on alkamassa. Hieno maa ja hieno meininki. Ylihuomenna sitä onkin sitten koulupäivä taas pitkästä aikaa.
No comments:
Post a Comment