Reissu Toballe lähti käyntiin odotusten mukaisesti fireflyn potkuriturbiinikoneella, joka oli kellon mukaan perillä Medanissa noin viisi minuuttia ennen lähtöä. Sieltä minivanin kyytiin ja kohti Tobaa. Vaikka kuski ajoi ihan reikäpäänä ja koko ajan sai pelätä hengen menoa, ei Indonesian liikenne kuitenkaan ollut niin vaarallista kuin miltä näytti. Matkan aikana ei nimittäin nähty kuin yksi ruumis tien poskessa, vaikka kuskin otteista johtuen pelkäsin niitä olevan kohta vähintään 7 lisää.
No perille päästiin ja tien laskeutuessa järven rantaan paikka näytti aivan uskomattoman hienolta. Lauttaan kiivetessä hieno fiilis hävisi kertaheitolla, kun kuvaan tulivat paikalliset hotellien sisäänheittäjät. Sieltä tuli sitten sitä perussettiä "terve kaveri, mitä kuuluu kaveri. Mitä kuuluu kukkuruluuu", ja niin edelleen. Siellä paikalliset veteli Suomi-iskelmää niin pienellä aksentilla, että ruotsinlaivan karaokessa menisi ihan täydestä.
Kun lautasta päästiin pihalle, niin paikka alkoi taas näyttää paljon paremmalta. Vesisateessa kävellessä kukaan ei tullut kiusaamaan, eikä paikka suureksi yllätykseksi näyttänytkään pelkältä turistikylätä.
Lake Toba on siis tulivuoren kraateriin syntynyt järvi, jonka keskeltä löytyy saari. Järvi itsessään on noin 100 kilometriä pitkä ja yli puoli kilometriä syvä. Järvi sijaitsee noin 900 metriä merenpinnan yläpuolella, ja kraaterin reunat nousevat parhaimmillaan yli 2 kilometriin. Tästä johtuen kelitkin poikkesivat hieman Malesian meiningeista ja vastasivat ilmastoltaan Suomen kesäkeliä parhaimmillaan. Lämpö pysyi päivälläkin siinä 25 asteen tuntumassa, eikä kosteusprosentti lähennellyt 100, kuten täällä taas tänään. Viileä ja kuiva ilma oli ihan mukavaa vaihtelua tähän väliin, samoin makeassa vedessä uiminen. Joka päivä tuli jonkin verran vettä, mutta se ei haitannut menoa ollenkaan. Iltaisin taivas täyttyi yleensä kirkkaista salamoista ja sitä oli sitten leppoisa katsella terassilta. Maisemat ei kyllä kuvista näytä juuri miltään, mutta paikka oli kyllä niin hieno että uudestaan menoa voisi harkita ihan vakavissaan.
Parina päivänä tuli otettua skootteria vuokralle ja voin kertoa että blade sai kyllä kyytiä. Maisemat oli hienoja ja tiet paikoitellen ihan hyväkuntoista asfaltoitua serpentiinitietä, mutta suurelta osalta myös aivan paskoja. Bladella tuli sitten hypittyä, keulittua, poltettua kumia ja ajettua enskaa sekä testattua myös vesistön ylitystä. Sillat oli hauskoja kun paikoitellen silta koostui kolmeasta pyöreästä tukista, joiden päällä tasapainoiluun sai jo keskittyä.
Tiellä tuli sitten taas vastaan jos jonkinlaista menijää lehmästä kuorma-autoon ja siltä väliltä. Yhteen sivuvaunulliseen prätkään mahtuu myös todistetusti ainakin 8 paikallista ja hiaceen taitaa mennä yli 20.
Saaren eteläpäässä länsimaalainen skodekuski näytti olevan kova sana ja ylävitosta sai heittää vähän väliä tien varteen kirmanneiden lasten kanssa.
Välillä piti kysyä tietä, kun kartta ei oikein pitänyt paikkaansa. Vielä huonommin löytää perille, jos se huonokin kartta on edellisen ravintolan pöydällä. Bladen puhjenneen kumin sai vaihdettua uuteen paikalliskylässä elekielellä ja reilulla kasalla käteistä, noin 30000 rupiaa eli reilu pari euroa.
Veneretkellä käytiin tutustumassa paikalliseen kouluun, vesiputoukseen ja palmuviinatehtaaseen. Koulussa tosin ei ollut opettajia paikalla, joten lapset keskittyivät pihalla riehumaan viidakkoveitsien kanssa. Opettajan vakanssi olisi ollut auki, mutta ei nyt tällä kertaa vielä tullut töihin jäätyä. Henkilökuntaa on ilmeisen vaikea saada, koska alueelle ei tule tietä ollenkaan. Ainut vaihtoehto on tulla veneellä paikalle, mutta veneily ei aina jaksa kiinnostaa opettajaa. Paikalliset vaikuttivat kyllä ihan iloiselta porukalta pienessä kylässään.
Palmuviinaa käytiin sitten kyselemässä paristakin paikasta paikallisten maatalojen pihoista. Yhdestä löytyi sitten isäntä viinankeittohommista ja emäntä esitteli batak-talossa kuvia itsestään paikallismissinä 50-vuotta vanhoissa lehtileikkeissä.
Toban reissu oli kaikenkaikkiaan hyvinkin mieltä avartava ja kokemusrikas keikka keskelle Sumatran saarta. Paikalla oli vähän turisteja, mutta suomalaisia niistä varmaan 97,4 prosenttia. Hieno paikka, suosittelen ehdottomasti käymistä. Paikan päällä oleilu ja harrastaminen on halpaa. Esimerkiksi majoitus viideltä yöltä järven rannassa tuli maksamaan henkeä kohti noin 5 euroa. Osa tietysti pääsi halvemmalla kun pakkasi huoneet täydemmäksi. Vajaa viikko oli vähän lyhyt aika koko alueen tarkastamiseen. Hyvännäköistä trekkausmaastoa oli paljon, mutta siihen tutustumiseen ei aika riittänyt millään. Ehkä sitten ensikerralla.
Nyt taas takaisin Penangilla ja ahkerana opiskelujen kimpussa.
No comments:
Post a Comment